Toipumisorientaatio

Toipumisorientaatio päihdetyössä

Gorizian mielisairaala 1960-luvun alun Pohjois-Italiassa oli kaltereiden, suljettujen osastojen, pakkopaitojen ja tiukkojen säännösten maailma. Tuon ajan psykiatrisen lääketieteen mukaan mieleltään sairaat olivat vaarallisia hulluja, jotka oli suljettava yhteiskunnan ulkopuolelle. Psykiatri Franco Basaglia aloitti taistelun mielisairaiden asteittaiseksi vapauttamiseksi sorrosta. Ensin oli kiellettävä mielisairaalan todellisuus, jossa eristäminen määriteltiin hoidoksi. Toiseksi oli kiellettävä se tieteellinen totuus eli psykiatrinen lääketiede, joka katsoi järkeväksi sulkea sairaita kansalaisia vankeuden kaltaisiin olosuhteisiin kykenemättä näkemään tässä mitään väärää. Lisäksi oli poliittisesti vaikutettava yhteiskunnan rakenteisiin, jotka mahdollistivat kansalaisten laajamittaisen jättämisen yhteiskunnan ulkopuolelle yksinäisyyteen, työttömyyteen, köyhyyteen ja tarkoituksettomuuteen (Basaglia 1972).

Näin alkaa kirjoitukseni toipumisorientaatiosta, jossa päihderiippuvutta ei ajatella sairautena, vaan kokonaisvaltaisena bio-psyko-sosiaalisena ilmiönä Lauri Rauhalan ihmiskäsityksen mukaisesti. Käsikirjoitus on alustavasti hyväksytty ja se saatetaan julkaista seuraavassa Sosiaalipedagogisessa aikakauskirjassa. Lisään tekstin sitten tänne, jos näin käy.